Hopotihoi! Toisinaan mietityttää, miksi pienen ihmisen täytyy stressata niin paljon erilaisista asioista. Itselläni on alitajuntainen stressi melkeinpä jopa postilaatikolla käymisestä, joka kyllä kieltämättä hankaloittaa elämää. Vaikka kuinka koittaisi rentoutua ja ajatella jotain aivan muuta, stressi jyllää jatkuvasti takaraivossa. Sen huomaa mielettömistä vatsakivuista, migreenin omaisesta päänsärystä ja mielettömästä oksentamisen tarpeesta. Kroppani on oireillu lähes koko kouluikäni, niin ylä- kuin ala-asteen ja myös lukion läpi. Lukion viimeisellä luokalla se alkoi hieman helpottaa, mutta joka-aamuinen pahaa oloa vastaan taistelu oli yhtä helvettiä. Koita siinä sitten istua vielä 20min täydessä bussissa, kun muutenkin ahistaa niin että sydän hyppää rinnasta ulos ja tekisi mieli oksentaa kiljuvien lapsien päälle. Ja huutaa kuskille ettei tärisytä bussia ja kaahaile kuin hullu!

 

Mutta miettikääs, kun tuttuun ja turvalliseen kouluun meneminenkin oli noin vaikeaa, niin mitä se sitten on esimerkiksi virallisempiin juhliin tai virastoihin menemisen kanssa? Voin kertoa, että ei kovinkaan mukavaa. Tänään jouduin pitkästä aikaa marssimaan työkkäriin selvittelemään asioita, ja voi että aamuni oli aivan hirveä. Stressin ja oksettavan olon lisäksi olen tässä nakertanut kynsiäni, koska naistenvaivani ovat olleet myöhässä. Aamuinen hirveä pahoinvointi sai minut tekemään johtopäätöksen - olen selkeästi raskaana! Peloissani en uskaltanut soittaa edes miehelleni ennen testin tekoa. Harmikseni olin juuri käynyt pissimässä itseni tyhjäksi (noniin miehet, kyllä, me naiset pissimme raskaustikun päälle), joten koitin kaikin voimin juoda kahvia ja vettä litratolkulla. Kello kuitenkin ravasi kovaa tahtia eteenpäin, ja oli jo aika lähteä bussilla kohti työkkäriä. Tietenkin hirveä virtsaamisen tarve iski juuri sillä hetkellä, kun sain istuuduttua työkkäritädin penkille jutustelemaan. Siinähän kärvisteltiin, olin takuulla vakuuttava.

 

Sittemmin iltaisella sain negatiivisen vahvistuksen raskausepäilyilleni, sillä myöhästyneet puolukkaviikkoni ilmenivät juuri äsken (voi mitä riemuntanssia vetelinkään WC:n puolella!). Huominen kipu, tuska, turvotus ja kiukku tosin ahdistavat jo etukäteen - ihanaa! Myös orastava flunssa ja raivostuttava yskä tähän kaupan päälle ei kovinkaan paljon ilahduta.

 

Eikö tällä pienellä ihmisellä voisi olla edes joskus hyvä olo?

 

Rakkain terveisin,

Menkkahirviö :(