...ovat ihan hirveetä paskaa!

 

Eikö sen järjellä ajattele näin ; jos sinulla on kahden vuoden sopimus, se sitten raukeaa tasan silloin ku sopimuksen aloittamisesta on kaksi vuotta? Mutta ei! Tuossa sopimusnivaskassa lukee mielettömän pienellä präntillä keskellä koko jättimäistä paperihelvettikasaa, että mikäli liittymää ei erikseen ilmoiteta suljettavaksi asiakkaan päätöksestä neljää kuukautta ennen sopimuksen loppua, se jatkuu automaattisesti 12 kuukautta! MITÄ HELVETTIÄ? Jo on touhuamista taas.

 

Itsellänihän on siis mokkulassa parin vuoden soppari. En ole käyttänyt sitä puoleen vuoteen, koska se ei yksinkertaisesti toimi, ja silloinkin harvoin kun sen saa runkattua toimintakuntoon, sen nopeus on sitä luokkaa että mielummin kävelee kirjastoon koneelle lukemaan sähköpostinsa. Olisiko aika soittaa Saunalahdelle ja hieman valistaa kauniilla sanoilla miten asian laita on? Hävettää tosin soitella moisiin kun menetän malttini niin helposti jos luurin toisessa päässä on yhtään urpompi toveri. Mutta alkaa se olla hieman suolaista maksaa 20euroa kuussa muovipalasta jota en käytä ja joka ei toimi. Voisin mieluusti heittää sillä vaikka naapurin rasittavaa pikkukoiraa päähän (oikeasti rakastan koiria, mutta tuo räksyttävä pölyhuiska on aivan hirvittävä). Jostain syystä on vaan aina helvetin vaikeaa aloittaa tuo soittelu eri toimistoihin ja virastoihin, kun ei jaksaisi koko aikaa nalkuttaa. Vaikka se nalkuttaminen taitaa naisen suurin tehtävä ollakin tässä elämässä?

 

Rakkain terveisin,

Himonalkuttaja :(

 Hopotihoi! Toisinaan mietityttää, miksi pienen ihmisen täytyy stressata niin paljon erilaisista asioista. Itselläni on alitajuntainen stressi melkeinpä jopa postilaatikolla käymisestä, joka kyllä kieltämättä hankaloittaa elämää. Vaikka kuinka koittaisi rentoutua ja ajatella jotain aivan muuta, stressi jyllää jatkuvasti takaraivossa. Sen huomaa mielettömistä vatsakivuista, migreenin omaisesta päänsärystä ja mielettömästä oksentamisen tarpeesta. Kroppani on oireillu lähes koko kouluikäni, niin ylä- kuin ala-asteen ja myös lukion läpi. Lukion viimeisellä luokalla se alkoi hieman helpottaa, mutta joka-aamuinen pahaa oloa vastaan taistelu oli yhtä helvettiä. Koita siinä sitten istua vielä 20min täydessä bussissa, kun muutenkin ahistaa niin että sydän hyppää rinnasta ulos ja tekisi mieli oksentaa kiljuvien lapsien päälle. Ja huutaa kuskille ettei tärisytä bussia ja kaahaile kuin hullu!

 

Mutta miettikääs, kun tuttuun ja turvalliseen kouluun meneminenkin oli noin vaikeaa, niin mitä se sitten on esimerkiksi virallisempiin juhliin tai virastoihin menemisen kanssa? Voin kertoa, että ei kovinkaan mukavaa. Tänään jouduin pitkästä aikaa marssimaan työkkäriin selvittelemään asioita, ja voi että aamuni oli aivan hirveä. Stressin ja oksettavan olon lisäksi olen tässä nakertanut kynsiäni, koska naistenvaivani ovat olleet myöhässä. Aamuinen hirveä pahoinvointi sai minut tekemään johtopäätöksen - olen selkeästi raskaana! Peloissani en uskaltanut soittaa edes miehelleni ennen testin tekoa. Harmikseni olin juuri käynyt pissimässä itseni tyhjäksi (noniin miehet, kyllä, me naiset pissimme raskaustikun päälle), joten koitin kaikin voimin juoda kahvia ja vettä litratolkulla. Kello kuitenkin ravasi kovaa tahtia eteenpäin, ja oli jo aika lähteä bussilla kohti työkkäriä. Tietenkin hirveä virtsaamisen tarve iski juuri sillä hetkellä, kun sain istuuduttua työkkäritädin penkille jutustelemaan. Siinähän kärvisteltiin, olin takuulla vakuuttava.

 

Sittemmin iltaisella sain negatiivisen vahvistuksen raskausepäilyilleni, sillä myöhästyneet puolukkaviikkoni ilmenivät juuri äsken (voi mitä riemuntanssia vetelinkään WC:n puolella!). Huominen kipu, tuska, turvotus ja kiukku tosin ahdistavat jo etukäteen - ihanaa! Myös orastava flunssa ja raivostuttava yskä tähän kaupan päälle ei kovinkaan paljon ilahduta.

 

Eikö tällä pienellä ihmisellä voisi olla edes joskus hyvä olo?

 

Rakkain terveisin,

Menkkahirviö :(

 Kyllä elämä osaa olla epäreilua - nimittäin koulutuksen sekä työelämän suhteen. Itse olen tässä viimeiset kaksi hakukautta ryssinyt aika mallikkaasti kouluunpääsyn, joten olen vietellyt laiskan pummin elämää koska töitäkään ei ole herunut. Eikä kyse tosiaan ole siitä, etten olisi yrittänyt, mutta jokaiseen työpaikkaan hakiessa minulle on vilkuteltu punaista valoa. Tässä teille syitä :

1. Minulla ei ole koulutusta millekkään alalle, koska olen YLIOPPILAS vuosimallia 2010 kevät. Olipa hienoa käydä lukio, kun töitä ei heru edes siwan kassalta tai siivousfirmoilta(jotka nekin hakevat siivoukseen kouluttautuneita ihmisiä MITÄ VITTUA). Lisäksi en saanut työttömyyskorvausta, koska ammatinpuutteen vuoksi jouduin viiden kuukauden karenssiin.

2. Minulla ei ole kokemusta. Kertokaa miten hitossa nuori ihminen voi saada työkokemusta, kun ei pääse mihinkään töihin? Korostan ei mihinkään. 

3. Minulla ei ole suhteita. Suurin osa tuttavistani pääsi suoraan koulun loputtua töihin, mutta oikeastaan täysin suhteiden kautta.

4. Asun tällä hetkellä 13km tämän kaupungin keskustasta, eikä minulla ole autoa. Ei täältä kovin helposti mihkään liikuta - mutta onnekseni olen pian muuttamassa hieman isompaan kaupunkiin, jossa työtarjonnan olettaisin olevan hieman varteenotettavampaa.

5. Virastotädit ovat perseestä.

 

Olen siis selkeästi paska työntekijä näiden asioiden tiimoilta. Sehän ei ratkaise mitään, että olen ilmaissut olevani nopea oppimaan, ahkera, työni ja tehtäväni huolella tekevä, vastuullinen, sosiaalinen ja ihmisten ilmoilla usein hymy herkässä oleva nuori neitokainen. Ei, enhän minä kelpaa edes siivoamaan baarin vessoja. KIITTI VAAN!

 

Inhoan myös tämän hyvinvointivaltion virastoja, niiden työntekijöitä, päättäjiä sekä ihmeellisiä byrokratiakönttejä. En ymmärrä miksei suomalainen, lukion käynyt terve nuori nainen saa paljolti paskaakaan tukea pystyäkseen elämään edes hieman paremmin kuin pelkällä makaroonilla. Siinä makaroonia suuhun mättäessä on mukava katsella kun naapuriin muuttaneet ulkomaalaiset ajelevat hienoilla uusilla autoilla pihaan ja bilettävät pitkin öitä ettei kukaan muu rapussa varmasti pysty nukkumaan. Töissä eivät näytä käyvän, mutta rahaa löytyy kyllä - kiitos Suomen valtion! Koita siinä sitten peitellä katkeraa makua suussa kun lisää makaroonien sekaan kilon aromisuolaa. Suomessa on melkoisen monta ihmistä/perhettä jotka elävät köyhyysrajoilla tai sen alapuolella - miksi siis ei pidetä huolta ensin oman maan kansalaisista, ennen kuin tänne otetaan holhottavaksi lukematonta määrää ulkomaalaisia?

 

Rakkain terveisin,

Yhteiskunnan Hylkiö :(

 

Sitä toisinaan ihmettelee minne kaikki ystävät on matkan varrelta jäänyt. Muistan vielä ajat kun kotona kerkesi hädin tuskin yöt nukkua, kun piti olla jatkuvasti liikkellä ystävien kanssa. Nyt niistä ihmisistä on jäänyt vain yksi rinnalle, jota aikuisten oikeasti kiinnostaakin mitä minullekin kuuluu. Vaikka tylsyys usein koittaakin puskea päälle, olen sitä mieltä että yksi hyvä ystävä tältä paikkakunnalta on paljon parempi kuin kymmenen tekopyhää paskanjauhajaa. Vaikka onhan se mukavaa, että yhden yhteisen illan jälkeen koko kaupunki katsoo kieroon kun ovat kuulleet (hieman väritettyinäkin) viime iltaisen kännireissun sekoilut, kuinka tuli tanssittua tangon kanssa, heitettyä tuoppeja seinille, haukuttua kaikki ihmiset maanrakoon, laulettua Aikuista naista ja oksennettua baarimikon päälle jota ensin tuli kinuttua kotiin nukkumaan. Täydellistä!

 

Myös näiden "ystävien" hauskat analysoinnit keskenään toisten elämästä ja suhteista ovat harvinaisen mielenkiintoista kuultavaa jälkeenpäin. Sitä toisinaan pohtii, että miksi helvetissä en ole tiennyt olevani kolmea kertaa raskaana, seurustellut kymmenen miehen kanssa samaan aikaan, ollut paikoissa joiden sijaintia en todellakaan tiedä, käynyt rasvaimussa, harrastanut seksiä viiden miehen kanssa saman illan aikana ja kaiken lisäksi ollut väliaikaisesti lesbo. Jälkijunassa kuultuna elämäni kuulostaa vallan vauhdikkaalta ja jännittävältä, kyllä olenkin paljon ehtinyt tekemään 19 vuoden aikana!

 

Onko se sitten aikuistumista, kun tämän kaupungin ihmisten mielipiteet kiinnostavat yhtä paljon kuin poliitikon loputtomat ja tyhjät lupaukset? Oikeasti, ei todellakaan kiinnosta. Tai sitten olen oppinut nauttimaan ihan vain itsestäni. Se kuulostaa jotenkin irstaalta.

 

Rakkain terveisin,

Itse Täydellisyys :)