Sitä toisinaan ihmettelee minne kaikki ystävät on matkan varrelta jäänyt. Muistan vielä ajat kun kotona kerkesi hädin tuskin yöt nukkua, kun piti olla jatkuvasti liikkellä ystävien kanssa. Nyt niistä ihmisistä on jäänyt vain yksi rinnalle, jota aikuisten oikeasti kiinnostaakin mitä minullekin kuuluu. Vaikka tylsyys usein koittaakin puskea päälle, olen sitä mieltä että yksi hyvä ystävä tältä paikkakunnalta on paljon parempi kuin kymmenen tekopyhää paskanjauhajaa. Vaikka onhan se mukavaa, että yhden yhteisen illan jälkeen koko kaupunki katsoo kieroon kun ovat kuulleet (hieman väritettyinäkin) viime iltaisen kännireissun sekoilut, kuinka tuli tanssittua tangon kanssa, heitettyä tuoppeja seinille, haukuttua kaikki ihmiset maanrakoon, laulettua Aikuista naista ja oksennettua baarimikon päälle jota ensin tuli kinuttua kotiin nukkumaan. Täydellistä!

Myös näiden "ystävien" hauskat analysoinnit keskenään toisten elämästä ja suhteista ovat harvinaisen mielenkiintoista kuultavaa jälkeenpäin. Sitä toisinaan pohtii, että miksi helvetissä en ole tiennyt olevani kolmea kertaa raskaana, seurustellut kymmenen miehen kanssa samaan aikaan, ollut paikoissa joiden sijaintia en todellakaan tiedä, käynyt rasvaimussa, harrastanut seksiä viiden miehen kanssa saman illan aikana ja kaiken lisäksi ollut väliaikaisesti lesbo. Jälkijunassa kuultuna elämäni kuulostaa vallan vauhdikkaalta ja jännittävältä, kyllä olenkin paljon ehtinyt tekemään 19 vuoden aikana!

Onko se sitten aikuistumista, kun tämän kaupungin ihmisten mielipiteet kiinnostavat yhtä paljon kuin poliitikon loputtomat ja tyhjät lupaukset? Oikeasti, ei todellakaan kiinnosta. Tai sitten olen oppinut nauttimaan ihan vain itsestäni. Se kuulostaa jotenkin irstaalta.

Rakkain terveisin,

Itse Täydellisyys :)